Tänään minua ei huvittnut nousta ylös. Ulkona oli pimeää ja satoi, eikä tuntunut lainkaan siltä, että olisi jo aamu. Mutta sitä se kuitenkin oli ja nousta oli pakko. Ihmettelin, kun kaikki tuijottivat minua ja bussissa tajusin, että minulla oli eripariset kengät. Sillä oli hyvä aloittaa.

Päästyäni koululle minua ahdisti ja jännitti aiva tavattomasti, sillä päivän ensimmäinen aine oli äidinkieli ja siellä meidän piti antaa määrätylle ryhmän jäsenelle oma kirjoitustyömme aiheesta 'pelko' ja minä olin laittanut siihen pelkoja, joita minulla on ja on ollut ja arvelin, että lukija saattaisi tarvita jonkin sortin terapiaa sen tekstin jälkeen. Tekstini luki tyttö, jonka parina olen ollut useasti ja josta olen vakaasti päättänyt, että hän on mykkä. (On muuten vaikea tehdä parityötä, jossa pitää vuorotellen kertoa toiselle juttuja, kun toinen ei puhu.) Kuitenkin hän antoi tekstistäni hienoa palautetta ja kehui kirjoitustaitoani. Palaute annettiin kirjallisena.

Koulun loputtua jäin vielä joksikin aikaa juttelemaan parin ystäväni kanssa ja kuulin, että ystäväni aikoi erota poikaystävästään. Ystäväni on hyvin lempeä ja minusta tuntuu, että poikaystävän jättäminen saattaa olla hänelle vaikeaa ja tuskallista. Tunnen myös hänen poikaystävänsä ja hänkin on hyvin kiltti ihminen. (Itse asiassa se olin minä, jonka ansiosta he alkoivat seurustella pari kuukautta sitten.) Nyt odotan, että heistä jompikumpi soittaa minulle kertoakseen asiasta. Toivon molemmille kaikkea maailman onnea ja että he selviävät tästä ilman suuria ongelmia.

Eli päivä on siis ollut täynnä draamaa ja pahemmaksi menee, kun joudun heidän välisen kriisinsä keskelle maanantaina. Toivottakaa onnea!